bc(1) General Commands Manual bc(1)

bc - Mielivaltaisen tarkkuuden laskentakieli

bc [ -hlwsqv ] [long-options] [ file ... ]

bc on kieli, jolla voidaan toteuttaa vuorovaikutteisesti lauseita, joissa käytetään mielivaltaisen tarkkuuden lukuja. Sen syntaksissa on yhtäläisyyksiä C-kielen syntaksin kanssa. Vakiomatematiikkakirjasto on saatavissa käyttöön komentorivioptiona. Matematiikkakirjasto määritellään tällöin ennen tiedostojen käsittelyä. bc käynnistyy käsittelemällä kaikkien komentorivillä lueteltujen tiedostojen sisältämän ohjelmakoodin siinä järjestyksessä kuin tiedostot on kutsuttu. Kun kaikki tiedostot on käsitelty, bc lukee vakiosyöttöä. Kaikki ohjelmakoodi suoritetaan sitä mukaa kuin se luetaan. (Jos tiedostossa on prosessorin pysäyttävä komento, bc ei koskaan lue vakiosyöttöä.)

Tämä bc:n versio sisältää lukuisia laajennuksia verrattuina perinnäisiin bc toteutuksiin ja POSIX standardiluonnokseen. Komentorivioptiot voivat aikaansaada näitä laajennuksia koskevan virheilmoituksen tai hylkäyksen. Tämä dokumentti kuvaa tämän prosessorin hyväksymän kielen. Laajennukset mainitaan erikseen.

Print the usage and exit.
Force interactive mode.
Määrittele vakiomatematiikkakirjasto.
Varoita bc:n laajennuksista POSIXiin verrattuna.
Käsittele POSIX bc kielen mukaisesti.
Älä tulosta normaalia GNU bc:n tervetuloilmoitusta.
Tulosta version numero ja copyright ja poistu.

The most basic element in bc is the number. Numbers are arbitrary precision numbers. This precision is both in the integer part and the fractional part. All numbers are represented internally in decimal and all computation is done in decimal. (This version truncates results from divide and multiply operations.) There are two attributes of numbers, the length and the scale. The length is the total number of decimal digits used by bc to represent a number and the scale is the total number of decimal digits after the decimal point. For example:

 luvun .000001 pituus on 6 ja skaalaus 6.
 luvun 1935.000 pituus on 7 ja skaalaus 3.

Luvut talletetaan kahdentyyppisiin muuttujiin, so. yksinkertaisiin muuttujiin ja sääntiöihin. Molemmille annetaan nimi. Nimet alkavat kirjaimella, jota seuraa mielivaltainen määrä kirjaimia, numeroita ja alleviivoja. Kaikkien kirjainten tulee olla pieniä kirjaimia. (Täydet alfanumeeriset nimet ovat laajennus. POSIX bc:ssä kaikki nimet ovat yksittäisiä pieniä kirjaimia.) Muuttujan tyyppi selviää asiayhteydestä, koska kaikkia sääntiömuuttujan nimiä seuraavat hakasulut ([]).

Käytössä on neljä erikoismuuttujaa, scale, ibase, obase, ja last. scale määrittelee, miten jotkut operaatiot käyttävät numeroita desimaalipisteen jälkeen. scale:n oletusarvo on 0. ibase ja obase määrittelevät syötettävien ja tulostettavien lukujen kantaluvun. Sekä syötön että tulostuksen oletuskantaluku on 10. last (laajennus) on muuttuja, jolla on viimeksi tulostetun luvun arvo. Näitä tarkastellaan myöhemmin yksityiskohtaisemmin silloin kun on tarpeen. Kaikille näille muuttujille voidaan sijoittaa arvo ja niitä voidaan käyttää lausekkeissa.

Kommentit bc-kielessä alkavat merkkiparilla /* ja päättyvät merkkipariin */. Kommentit voivat alkaa mistä tahansa ja näkyvät syötössä välilyöntinä. (Tämän seurauksena kommentit rajoittavat muita syöttöalkioita. Esimerkiksi kommentti ei voi olla muuttujanimen keskellä.) Kommentit sisältävät kommentin alun ja lopun väliset rivinvaihdot.

Skriptien käytön helpottamiseksi bc:ssä siihen on lisätty laajennuksena yhden rivin kommentti, joka alkaa merkillä # ja jatkuu seuraavaan rivinvaihtoon. Rivinvaihto ei ole kommentin osa ja se käsitellään tavalliseen tapaan.

Lukuja käsitellään lausekkeilla (expressions) ja lauseilla (statements). Kun kieli suunniteltiin vuorovaikutteiseksi, lausekkeet ja lauseet toteutetaan niin aikaisin kuin mahdollista. "Pääohjelmaa ei ole, vaan koodi suoritetaan silloin kun se tulee vastaan. (Funktiot, joita käsitellään yksityiskohtaisesti jäljempänä, määritellään kun ne tulevat vastaan.)

A simple expression is just a constant. bc converts constants into internal decimal numbers using the current input base, specified by the variable ibase. (There is an exception in functions.) The legal values of ibase are 2 through 36. (Bases greater than 16 are an extension.) Assigning a value outside this range to ibase will result in a value of 2 or 36. Input numbers may contain the characters 0-9 and A-Z. (Note: They must be capitals. Lower case letters are variable names.) Single digit numbers always have the value of the digit regardless of the value of ibase. (i.e. A = 10.) For multi-digit numbers, bc changes all input digits greater or equal to ibase to the value of ibase-1. This makes the number ZZZ always be the largest 3 digit number of the input base.

Täydelliset lausekkeet ovat samanlaisia kuin monissa muissa korkean tason kielissä. Kun lukuja on vain yhtä lajia, ei lukutyyppien sekoitussääntöjä tarvita. Niiden sijasta on käytössä lausekkeiden skaalaussäännöt. Jokaisella lausekkeella on skaalaus. Se johdetaan alkuperäisten lukujen skaalauksesta, suoritetusta operaatiosta ja useissa tapauksissa muuttujan scale arvosta. Muuttujan scale lailliset arvot ovat välillä 0 - C-kielen maksimikokonaisluku.

Seuraavassa laillisten lausekkeiden kuvauksessa "expr" tarkoittaa täydellistä lauseketta ja "var" yksinkertaista tai sääntiömuuttujaa. Yksinkertainen muuttuja määritellään

nimi
ja sääntiömuuttuja
nimi[expr]
Ellei erityisesti toisin mainita, tuloksen skaalaus on käytettyjen lausekkeiden maksimiskaalaus.
Tulos on lausekkeen negaatio.
++ var
Muuttujaa kasvatetaan yhdellä ja uusi arvo on lausekkeen tulos.
Muuttujaa pienennetään yhdellä ja uusi arvo on lausekkeen tulos.

Lausekkeen tulos on muuttujan arvo, minkä jälkeen muuttujaa kasvatetaan yhdellä.
Lausekkeen tulos on muuttujan arvo, minkä jälkeen muuttujaa pienennetään yhdellä.
Lausekkeen tulos on kahden lausekkeen summa.
Lausekkeen tulos on kahden lausekkeen erotus.
Lausekkeen tulos on kahden lausekkeen tulo.
Lausekkeen tulos on kahden lausekkeen osamäärä. Tuloksen skaalaus on muuttujan scale arvo.
Lausekkeen tulos on "jakojäännös" joka lasketaan seuraavalla tavalla. a%b:n laskemiseksi lasketaan ensin a/b scale numeron tarkkuudella. Tulosta käytetään laskettaessa a-(a/b)*b skaalauksella, joka on scale+scale(b):n ja scale(a):n maksimiarvo. Jos scale:lle annetaan arvo nolla ja molemmat lausekkeet ovat kokonaislukuja, tämä lauseke on kokonaislukujen jakojäännösfunktio.
Tulos on ensimmäisen lausekkeen arvo korotettuna toisen lausekkeen ilmoittamaan potenssiin. Toisen lausekkeen täytyy olla kokonaisluku. (Jos toinen lauseke ei ole kokonaisluku, annetaan varoitus ja lauseke typistetään niin, että siitä tulee kokonaisluku.) Tuloksen skaalaus on scale jos eksponentti on negatiivinen. Jos eksponentti on positiivinen, tuloksen skaalaus on tuloksen skaalaus minimi ensimmäisen lausekkeen skaalauksesta kertaa eksponentin arvo ja scale:n ja ensimmäisen lausekkeen skaalauksen maksimista. (esim. scale(a^b) = min(scale(a)*b, max( scale, scale(a))).) Huomattakoon, että expr^0 palauttaa aina arvon 1.
( expr )
Muuttaa laskentajärjestyksen ja antaa lausekkeen tuloksen.
Muuttujaan asetetaan lausekkeen arvo.
Yhtä kuin "var = var <op> expr" sillä poikkeuksella, että "var" osan arvo lasketaan vain kerran. Tällä on merkitystä, jos "var" on sääntiö.

Vertailulausekkeet ovat erityislausekkeita, jotka antavat aina tulokseksi 0 tai 1, 0 jos vertailu on epätosi ja 1 jos se on tosi. Ne voivat esiintyä kaikissa laillisissa lausekkeissa. (POSIX bc sallii vertailulausekkeiden käytön vain if, while ja for lauseissa ja vain yhden vertailutestin tekemisen.) Vertailuoperaattorit ovat

Tulos on 1 jos expr1 on pienempi kuin expr2.
Tulos on 1 jos expr1 on pienempi tai yhtäsuuri kuin expr2.
Tulos on 1 jos expr1 on suurempi kuin expr2.
Tulos on 1 jos expr1 on suurempi tai yhtäsuuri kuin expr2.
Tulos on 1 jos expr1 on yhtäsuuri kuin expr2.
Tulos on 1 jos expr1 on erisuuri kuin expr2.

Boolen operaatiot ovat myös laillisia. (POSIX bc EI tunne boolen operaatioita). Kaikkien boolen operaatioiden tulos on 0 tai 1 (vast. epätosi ja tosi) kuten vertailulausekkeissa. Boolen operaattorit ovat:

!expr
Tulos on 1 jos expr on 0.
Tulos on 1 jos molemmat lausekkeet poikkeavat nollasta.
Tulos on 1 jos jompikumpi lauseke poikkeaa nollasta.

Lausekkeen laskentajärjestys on seuraava: (alimmasta ylimpään)

|| operaattori, vasemmalle assosiatiivinen
&& operaattori, vasemmalle assosiatiivinen
! operaattori, ei-assosiatiivinen
Vertailuoperaattorit, vasemmalle assosiatiivisia
Sijoitusoperaattori, oikealle assosiatiivinen
+ ja - operaattorit, vasemmalle assosiatiivisia
*, / ja % operaattorit, vasemmalle assosiatiivisia
^ operaattori, oikealle assosiatiivinen
unaari - operaattori, ei-assosiatiivinen
++ ja -- operaattorit, ei-assosiatiivisia

Laskentajärjestys on valittu niin, että POSIX yhteensopivat bc ohjelmat toimivat oikein. Tämän seurauksena vertailu- ja loogiset operaattorit käyttäytyvät epätavallisesti sijoituslauseissa. Tarkastellaan lauseketta

a = 3 < 5

Useimmat C-ohjelmoijat olettaisivat, että tässä sijoitettaisiin lausekkeen "3 < 5" tulos (arvo 1) muuttujaan "a". Se mitä bc tekee on arvon 3 sijoitus muuttujaan "a" ja sitten vertailu 3 ja 5 välillä. On paras käyttää sulkuja, jos käyttää vertailu- ja loogisia operaattoreita yhdessä sijoitusoperaattorin kanssa.

bc:ssa on lisäksi muutamia muita erikoisoperaattoreita, joita käytetään käyttäjän määrittelemien funktioiden ja vakiofunktioiden kanssa. Niiden ulkonäkö on "name(parameters)". Katso käyttäjän funktioita koskevaa lukua. Vakiofunktiot ovat:

length (pituus) funktion arvo on lausekkeen merkitsevien numeroiden lukumäärä.
read funktio (laajennus) lukee luvun vakiosyötöstä riippumatta siitä, missä funktio kohdataan. Tämä voi aiheuttaa pulmia vakiosyötöstä tulevien tietojen ja ohjelman sekoittuessa. Paras tapa käyttää tätä funktiota on käyttää sitä valmiissa ohjelmassa lukemaan käyttäjän syöttämää tietoa, mutta ei koskaan sallia ohjelmakoodin syöttämistä sille. read-funktion arvo on luku, joka luetaan vakiosyötöstä käyttämällä ibase:n käypää arvoa konversiokantalukuna.
scale funktion arvo on lausekkeen desimaalipisteen jälkeisten numeroiden lukumäärä.
sqrt (neliöjuuri) funktion arvo on lausekkeen neliöjuuri. Jos lauseke on negatiivinen, tuloksena on ajoaikainen virhe.

Kuten useimmissa algebrallisissa kielissä, myös bc:ssä lauseet jonouttavat lausekkeiden arvojen laskennan. bc:ssä lauseet suoritetaan "niin pian kuin mahdollista". Suoritus tapahtuu, kun koodissa tulee vastaan rivinvaihto ja yksi tai useampia valmiita lauseita on olemassa. Tämän välittömän suorituksen takia rivinvaihdot ovat hyvin tärkeitä bc-kielessä. Sekä puolipistettä että rivinvaihtoa käytetään lauseenerottimina. Väärään paikkaan sijoitettu rivinvaihto aiheuttaa syntaksivirheen. Koska rivinvaihdot ovat lauseenerottimia, on mahdollista kätkeä rivinvaihto käyttämällä kenoviivamerkkiä. Merkkijono "\<nl>", jossa <nl> on rivinvaihto, näkyy bc:lle välilyöntinä eikä rivinvaihtona. Lauselista (a statement list) on puolipisteiden ja rivinvaihtojen erottama sarja lauseita. Seuraavassa on lista bc-lauseita ja kuvaukset siitä, mitä ne tekevät: (Hakasulkuihin suljetut osat ([]) ovat lauseen valinnaisia osia.)

Tämä lause tekee jomman kumman kahdesta asiasta. Jos lauseke alkaa "<muuttuja> <sijoitusoperaattori> ...", se on sijoituslause. Jos lauseke ei ole sijoituslause, sen arvo lasketaan ja tulostetaan. Kun luku on tulostettu, tulostetaan rivinvaihto. Esimerkiksi "a=1" on sijoituslause ja "(a=1)" on lauseke, jossa on upotettu sijoitus. Kaikki tulostettavat luvut tulostetaan käyttäen kantalukuna muuttujan obase määrittelemää kantalukua. Muuttujan obase lailliset arvot ovat välillä 2 - BC_BASE_MAX. (Katso kappaletta RAJAT.) Kantaluvuilla 2 - 16 kirjoitetaan tavalliseen tapaan numeroita. Jos kantaluku on suurempi kuin 16, bc käyttää monimerkkistä tulostusmenetelmää, jossa 16 suuremmat kantaluvut kirjoitetaan kymmenkantaisina lukuina, jotka erotetaan toisistaan välilyönnein. Kukin tällainen "numero" sisältää niin monta merkkiä kuin tarvitaan esittämään "obase-1" kymmenkantaisena lukuna. Kun luvut ovat tarkkuudeltaan mielivaltaisen suuria, joitakin niistä ei voida tulostaa yhdelle riville. Nämä pitkät luvut jaetaan usealle riville käyttämällä merkkiä "\" rivin viimeisenä merkkinä. Riville voidaan tulostaa enintään 70 merkkiä. bc:n vuorovaikutteisesta tulostustavasta seuraa sivuvaikutuksena tulostetun arvon sijoitus erityismuuttujaan last. Tämä tekee käyttäjälle mahdolliseksi ottaa talteen viimeksi tulostettu arvo tarvitsematta kirjoittaa uudelleen lauseketta, joka tulosti luvun. Sijoitus muuttujaan last on laillinen ja korvaa viimeksi tulostetun arvon sijoitetulla arvolla. Sijoitettu arvo säilyy kunnes uusi luku tulostetaan tai uusi arvo sijoitetaan muuttujaan last. (Jotkut installaatiot voivat hyväksyä yhden pisteen (.) käytön "pikakirjoitusmerkkinä muuttujanimen last sijasta.)
Merkkijono ("string") kirjoitetaan tulostukseen. Merkkijonot alkavat kaksoislainausmerkillä ja sisältävät kaikki merkit seuraavaan kaksoislainausmerkkiin asti. Kaikki merkit otetaan sellaisinaan, myös rivinvaihdot. Rivinvaihtomerkkiä ei tulosteta merkkijonon jälkeen.
print-lause (laajennus) on tulostusmenetelmä. "list" on pilkuilla erotettu merkkijonojen ja lausekkeiden lista. Kukin merkkijono tai lauseke tulostetaan listan mukaisessa järjestyksessä. Loppuun ei tulosteta rivinvaihtomerkkiä. Lausekkeiden arvot lasketaan, tulostetaan ja sijoitetaan muuttujaan last. print-lauseen merkkijonot tulostetaan. Niissä voi olla erikoismerkkejä. Erikoismerkit alkavat kenoviivalla (\). bc tuntee seuraavat erikoismerkit: "a" (alert or bell), "b" (backspace), "f" (form feed), "n" (newline), "r" (carriage return), "q" (double quote), "t" (tab), and "\" (backslash). Muita kenoviivan jälkeisiä merkkejä ei oeta huomioon.
{ lause_lista }
Tämä on yhdistelmälause. Se sallii useiden lauseiden yhteenryhmityksen suoritusta varten.
if-lause laskee lausekkeen arvon ja suorittaa joko lauseen lause1 tai lauseen lause2 lausekkeen arvosta riippuen. Jos lauseke poikkeaa nollasta, suoritetaan lause1. Jos lause2 on olemassa ja lausekkeen arvo on 0, lause2 suoritetaan. (else-lause on laajennus.)
while-lause suorittaa lauseen, jos lauseke poikkeaa nollasta. Se laskee lausekkeen arvon ennen lauseen jokaista suoritusta. Silmukasta poistutaan, kun lauseke saa arvon 0 tai silmukan sisällä suoritetaan break-lause.
for-lause valvoo lauseen toistuvaa suoritusta. Lausekkeen lauseke1 arvo lasketaan ennen silmukkaa. Lausekkeen lauseke2 arvo lasketaan ennen lauseen jokaista suoritusta. Jos se poikkeaa nollasta, lause suoritetaan. Lauseen jokaisen suorituksen jälkeen lasketaan lausekkeen lauseke3 arvo ennen kuin lausekkeen lauseke2 arvo lasketaan uudestaan. Jos lauseke1 tai lauseke3 puuttuvat, mitään ei lasketa siinä kohdassa, jossa niiden arvot tulisi laskea. Jos lauseke2 puuttuu, vaikutus on sama kuin arvo 1 olisi lausekkeen lauseke2 tilalla. (Valinnaiset lausekkeet on laajennus. POSIX bc vaatii kaikki kolme lauseketta.) Seuraava koodi on samanarvoinen for-lauseen kanssa:
lauseke1;
while (lauseke2) {
   lause;
   lauseke3;
}
Tämä lause aiheuttaa pakollisen poistumisen viimeksi aloitetusta while- tai for-lauseesta.
continue-lause (laajennus) aikaansaa viimeksi aloitetun for-lauseen aloittamaan seuraavan iteraation.
halt-lause (laajennus) on suoritettava lause, joka lopettaa bc prosessorin toiminnan vain silloin, kun se suoritetaan. Lauseke "if (0 == 1) halt" ei lopeta bc:n toimintaa, koska halt-lausetta ei suoriteta.
Palauttaa arvon 0 funktiosta. (Katso lukua funktioista.)
Return the value of the expression from a function. (See the section on functions.) As an extension, the parenthesis are not required.

Nämä lauseet eivät ole lauseita vakiintuneessa mielessä. Ne eivät ole suoritettavia lauseita, vaan ne toteutetaan "käännösaikana".

Tulostaa bc:n paikallisen toteutuksen mukaiset rajat. Tämä on laajennus.
Kun quit-lause luetaan, bc-prosessori lopettaa toimintansa riippumatta siitä, missä quit-lause löytyy. Esimerkiksi "if (0 == 1) quit" aikaansaa bc:n lopetuksen.
Tulostaa pitkähkön vastuuhuomautuksen (laajennus).

Funktiot tarjoavat keinon määritellä laskutoimitus myöhempää suoritusta varten. bc :n funktiot laskevat aina arvon ja palauttavat sen kutsuvalle ohjelmalle. Funktiomääritykset ovat "dynaamisia" siinä mielessä että funktio on määrittelemätön kunnes määrittely tulee vastaan syötössä. Tätä määrittelyä käytetään, kunnes toinen samanniminen määrittely tulee vastaan. Tällöin uusi määrittely korvaa vanhemman. Funktio määritellään seuraavasti:

define nimi ( parametrit ) { rivinvaihto     auto_lista   lause_lista }

Funktiokutsu on seuraavan muotoinen lauseke: "nimi(parametrit)".

Parameters are numbers or arrays (an extension). In the function definition, zero or more parameters are defined by listing their names separated by commas. All parameters are call by value parameters. Arrays are specified in the parameter definition by the notation "name[]". In the function call, actual parameters are full expressions for number parameters. The same notation is used for passing arrays as for defining array parameters. The named array is passed by value to the function. Since function definitions are dynamic, parameter numbers and types are checked when a function is called. Any mismatch in number or types of parameters will cause a runtime error. A runtime error will also occur for the call to an undefined function.

The auto_list is an optional list of variables that are for "local" use. The syntax of the auto list (if present) is "auto name, ... ;". (The semicolon is optional.) Each name is the name of an auto variable. Arrays may be specified by using the same notation as used in parameters. These variables have their values pushed onto a stack at the start of the function. The variables are then initialized to zero and used throughout the execution of the function. At function exit, these variables are popped so that the original value (at the time of the function call) of these variables are restored. The parameters are really auto variables that are initialized to a value provided in the function call. Auto variables are different than traditional local variables because if function A calls function B, B may access function A's auto variables by just using the same name, unless function B has called them auto variables. Due to the fact that auto variables and parameters are pushed onto a stack, bc supports recursive functions.

Funktion runko on lista bc-lauseita. Tässäkin lauseet erotetaan toisistaan puolipistein tai rivinvaihdoin. Return-lauseet aikaansaavat funktion päättymisen ja arvon palautuksen. Return-lauseita on kahta versiota. Näistä ensimmäinen, "return", palauttaa arvon 0 kutsuneelle funktiolle. Toinen muoto, "return ( lauseke )", laskee lausekkeen arvon ja palauttaa sen kutsuneelle funktiolle. Jokaisen funktion lopussa on oletettu "return (0)", joka lopettaa funktion suorituksen ja palauttaa arvon 0 ilman eksplisiittistä return-lausetta.

Funktiot muuttavat myös muuttujan ibase käyttötapaa. Kaikki funktiorungon vakiot konvertoidaan käyttäen funktiokutsun aikaista muuttujan ibase arvoa.Muuttujan ibase arvon muutoksia ei oteta huomioon funktion suorituksen aikana lukuunottamatta standardifunktiota read, joka käyttää aina ibase:n käypää arvoa lukujen konversioon.

Several extensions have been added to functions. First, the format of the definition has been slightly relaxed. The standard requires the opening brace be on the same line as the define keyword and all other parts must be on following lines. This version of bc will allow any number of newlines before and after the opening brace of the function. For example, the following definitions are legal.

 define d (n) { return (2*n); } define d (n)   { return (2*n); }

Functions may be defined as void. A void funtion returns no value and thus may not be used in any place that needs a value. A void function does not produce any output when called by itself on an input line. The key word void is placed between the key word define and the function name. For example, consider the following session.

 define py (y) { print "--->", y, "<---", "\n"; } define void px (x) { print "--->", x, "<---", "\n"; } py(1) --->1<--- 0 px(1) --->1<---
Since py is not a void function, the call of py(1) prints the desired output and then prints a second line that is the value of the function. Since the value of a function that is not given an explicit return statement is zero, the zero is printed. For px(1), no zero is printed because the function is a void function.

Also, call by variable for arrays was added. To declare a call by variable array, the declaration of the array parameter in the function definition looks like "*name[]". The call to the function remains the same as call by value arrays.

Jos bc kutsutaan -l optiota käyttäen, matemaattinen kirjasto ladataan ja oletusskaalaukselle annetaan arvo 20. Matemaattiset funktiot laskevat tuloksensa käyttäen niiden kutsumisen aikaista skaalausarvoa. Matemaattisessa kirjastossa on seuraavat funktiot:

Sini x:stä, x radiaaneina.
Kosini x:stä, x radiaaneina.
Arcustangentti x:stä, palauttaa tuloksen radiaaneina.
Luonnollinen logaritmi x:stä.
Exponenttifunktio, jossa e korotetaan potenssiin x.
Kokonaislukukertalukua n oleva Bessel-funktio x:stä.

Käytettäessä komentotulkkia /bin/sh, seuraava sijoittaa "pi" arvon komentotulkkimuuttujaan pi.

pi=$(echo "scale=10; 4*a(1)" | bc -l)

Seuraava on matemaattisen kirjaston eksponenttifunktion määrittely. Se on kirjoitettu käyttäen POSIX bc.

 scale = 20
/* Uses the fact that e^x = (e^(x/2))^2    When x is small enough, we use the series:      e^x = 1 + x + x^2/2! + x^3/3! + ... */
define e(x) {   auto  a, d, e, f, i, m, v, z
  /* Check the sign of x. */   if (x<0) {     m = 1     x = -x   } 
  /* Precondition x. */   z = scale;   scale = 4 + z + .44*x;   while (x > 1) {     f += 1;     x /= 2;   }
  /* Initialize the variables. */   v = 1+x   a = x   d = 1
  for (i=2; 1; i++) {     e = (a *= x) / (d *= i)     if (e == 0) {       if (f>0) while (f--)  v = v*v;       scale = z       if (m) return (1/v);       return (v/1);     }     v += e   } }

Seuraava koodi käyttää bc:n laajennuksia yksinkertaisen shekkitilisaldo-ohjelman toteuttamiseen. Ohjelma on paras pitää tiedostossa niin, että sitä ei aina tarvitse kirjoittaa uudelleen.

 scale=2 print "\nCheck book program!\n" print "  Remember, deposits are negative transactions.\n" print "  Exit by a 0 transaction.\n\n"
print "Initial balance? "; bal = read() bal /= 1 print "\n" while (1) {   "current balance = "; bal   "transaction? "; trans = read()   if (trans == 0) break;   bal -= trans   bal /= 1 } quit

Seuraava on rekursiivisen factoriaali-funktion määritelmä.

 define f (x) {   if (x <= 1) return (1);   return (f(x-1) * x); }

GNU bc can be compiled (via a configure option) to use the GNU readline input editor library or the BSD libedit library. This allows the user to do editing of lines before sending them to bc. It also allows for a history of previous lines typed. When this option is selected, bc has one more special variable. This special variable, history is the number of lines of history retained. For readline, a value of -1 means that an unlimited number of history lines are retained. Setting the value of history to a positive number restricts the number of history lines to the number given. The value of 0 disables the history feature. The default value is 100. For more information, read the user manuals for the GNU readline, history and BSD libedit libraries. One can not enable both readline and libedit at the same time.

Tämä bc :n versio on toteutettu POSIX P1003.2/D11 luonnoksesta ja sisältää useita eroavuuksia ja laajennuksia verrattuna luonnokseen ja perinnäisiin toteutuksiin. Sitä ei ole toteutettu perinnäiseen tapaan käyttämällä ohjelmaa dc(1). Tämä versio on yksi prosessi, joka tulkitsee (parses) ja ajaa ohjelman tavukoodikäännöksen (byte code translation). On olemassa "dokumentoimaton" optio (-c) joka saa ohjelman tulostamaan tavukoodin sen toteuttamisen sijasta. Sitä käytettiin pääasiassa debuggaamiseen ja matemaattisen kirjaston valmistamiseen.

Pääasiallinen eroavuuksien lähde ovat laajennukset, joissa jotakin ominaisuutta on laajennettu toimivuuden parantamiseksi, ja lisäykset, joissa uusia ominaisuuksia on lisätty. Seuraava on eroavuuksien ja laajennusten luettelo.

Tämä versio ei ole POSIX standardin mukainen käsitellessään LANG ympäristömuuttujaa ja kaikkia LC_ alkuisia ympäristömuuttujia.
Traditionaalinen ja POSIX bc käyttävät yhden kirjaimen nimiä funktioilla, muuttujilla ja sääntiöillä. Nämä nimet on laajennettu monimerkkisiksi nimiksi, jotka alkavat kirjaimella ja voivat sisältää kirjaimia, numeroita ja alleviivamerkkejä.
Merkkijonoissa ei saa olla NUL-merkkejä. POSIX sallii kaikkien merkkien käytön merkkijonoissa.
POSIX bc:ssä ei ole last muuttujaa. Jotkut bc toteutukset käyttävät pistettä (.) samaan tapaan.
POSIX bc sallii vertailut vain if-lauseessa, while-lauseessa ja for-lauseen toisessa lausekkeessa. Lisäksi vain yksi vertailuoperaatio on sallittu jokaisessa näistä lauseista.
POSIX bc:ssa ei ole else-lausetta.
POSIX bc vaatia kaikkien lausekkeiden olemassaolon for-lauseessa.
&&, ||, !
POSIX bc:ssa ei ole loogisia operaattoreita.
POSIX bc:ssa ei ole read funktiota.
POSIX bc:ssa ei ole print-lausetta.
POSIX bc:ssa ei ole continue-lausetta.
POSIX bc requires parentheses around the return expression.
POSIX bc ei (toistaiseksi) täysin tue sääntiöparametreja. POSIX kielioppi hyväksyy sääntiöt funktion määrityksessä, mutta ei tarjoa menetelmää sääntiön määrittelemiseksi todellisena parametrina. (Tässä on todennäköisimmin kysymys kieliopin laatijan huomaamattomuudesta.) bc:n perinnäisissä toteutuksissa on käytössä vain sääntiöparametrien arvoina kutsuminen.
POSIX bc requires the opening brace on the same line as the define key word and the auto statement on the next line.
=+, =-, =*, =/, =%, =^
POSIX bc ei edellytä näiden "vanhantyylisten" sijoitusoperaattorien määrittelyä. Tämä versio sallii nämä "vanhantyyliset" sijoitukset. Käytä limits-lausetta nähdäksesi, tukeeko installoitu versio niitä. Jos se ei tue "vanhantyylisiä" sijoitusoperaattoreita, lause "a =- 1" vähentää a:n arvoa yhdellä sen sijaan, että se sijoittaisi siihen arvon -1.
Muut bc:n toteutukset sallivat välilyöntejä luvun sisällä. Siten lause "x=1 3" sijoittaisi arvon 13 muuttujaan x. Sama lause aiheuttaisi syntaksivirheen tässä versiossa.
Tämä toteutus poikkeaa muista toteutuksista siinä, miten koodi suoritetaan kun syntaksi- ja muita virheitä löytyy ohjelmasta. Jos syntaksivirhe löytyy funktion määrittelystä, virheestä toipumisrutiini yrittää löytää lauseen alun ja jatkaa funktion tulkintaa. Kun funktiosta löytyy syntaksivirhe, funktiota ei voi kutsua ja siitä tulee määrittelemätön. Vuorovaikutteisen suoritettavan koodin syntaksivirheet tekevät suorituksen alaisesta lohkosta epävalidin. Suoritettava lohko lopetetaan sen rivin lopussa, joka seuraa täydellistä lausejonoa. Esimerkiksi
a = 1
b = 2
on kaksi suoritettavaa lohkoa ja
{ a = 1
  b = 2 }

on yksi suoritettava lohko. Ajoaikainen virhe lopettaa suorituksen alaisen lohkon suorituksen. Ajoaikainen varoitus ei lopeta suorituksen alaisen lohkon suoritusta.

Vuorovaikutteisen istunnon aikana SIGINT signaali (jonka tavallisesti kehittää päätteeltä annettu control-C merkki) keskeyttää suorituksen alaisen lohkon suorituksen. Se näyttää "ajoaikaisen" virheen, joka osoittaa että funktio keskeytettiin. Kun kaikki ajoaikaiset rakenteet on siivottu, tulostetaan ilmoitus käyttäjälle siitä, että bc on valmis ottamaan vastaan tietoa. Kaikki aikaisemmin määritellyt funktiot säilyvät määriteltyinä ja kaikkien ei-automaattisten muuttujien arvot ovat keskeytyskohdan arvoja. Kaikki automaattiset muuttujat ja funktioiden parametrit poistuvat siivousprosessissa. Ei-interaktiivisen istunnon aikana annettu SIGINT signaali lopettaa koko bc-ajon.

Tämä bc prosessori käyttää nykyisin seuraavia raja-arvoja. Joitakin niistä on ehkä muutettu installoinnin yhteydessä. Käytä limits-lausetta nähdäksesi todelliset arvot.

Tulostuskantaluvun maksimiarvo on nykyisin asetettu arvoon 999. Syöttökantaluvun maksimiarvo on 16.
Nykyisissä jakeluversioissa käytetään mielivaltaista arvoa 65535. Sinun installaatiosi arvo voi olla toinen.
Desimaalipisteen jälkeisten numeroiden lukumäärä on rajoitettu INT_MAX numeroon. Myös ennen desimaalipistettä olevien numeroiden määrä on rajoitettu INT_MAX numeroon.
Merkkijonon merkkien lukumäärä on rajoitettu INT_MAX merkkiin.
Eksponentin arvo potenssiinkorotusoperaatiossa (^) on rajoitettu arvoon LONG_MAX.
Nykyinen raja yksikäsitteisten nimien lukumäärälle on 32767 sekä yksinkertaisille muuttujille, sääntiöille että funktioille.

bc käsittelee seuraavia ympäristömuuttujia:

Sama kuin -s optio.
Mekanismi, jolla saadaan argumentteja bc-ohjelmalle. Muoto on sama kuin komentoriviargumenteilla. Nämä argumentit prosessoidaan ensin, niin että ympäristömuuttujissa luetellut tiedostot prosessoidaan ennen komentorivillä annettuja tiedostoja. Käyttäjä voi siten asettaa "standardioptioita ja -tiedostoja" jotka prosessoidaan aina ohjelmaa bc kutsuttaessa. Ympäristömuuttujissa annetut tiedostot sisältävät tavallisesti niiden funktioiden määritykset, jotka käyttäjä haluaa määritellä joka kerta kun bc ajetaan.
This should be an integer specifying the number of characters in an output line for numbers. This includes the backslash and newline characters for long numbers. As an extension, the value of zero disables the multi-line feature. Any other value of this variable that is less than 3 sets the line length to 70.

Jos komentorivillä mainittua tiedostoa ei voi avata, bc ilmoittaa tiedosto ei ole käytettävissä ja lopettaa suorituksen. Käännös- ja ajoaikaiset diagnostiset ilmoitukset ovat itseselitteisiä.

Virheistä toipuminen ei vielä ole kovin hyvä.

Postita bugiraportit (englanniksi) osoitteeseen bug-bc@gnu.org. Muista lisätä sana “bc” kenttään “Subject:”.

Philip A. Nelson
philnelson@acm.org

Tekijä haluaa kiittää Steve Sommars'ia (Steve.Sommars@att.com) laajasta sovelluksen toteutuksen testausavusta ja monista erinomaisista parannusehdotuksista. Hänen ansiostaan tuote on paljon parantunut.

Tämän käsikirjan suomenkielisen käännöksen tekivät Tuukka Forssell <taf@jytol.fi>

Tämä käännös on ilmainen dokumentaatio; katso tekijänoikeusehdot GNU General Public License -versiosta 3 tai uudemmasta. Emme ota vastuuta.

11. kesäkuuta 2006 GNU Project